Vartin mies

  Pömpeli oli ja on olemassa. Sitä on selvät todisteet. Missä ja kuka sitten voisi määrittää sen, mikä pömpeli lopulta on, sitä ei taas tunnu tietävän kukaan. Kuitenkin yleinen konsensus on, että pömpeli on jollain tavalla liitännäinen koko tämän elämän rakenteeseen, joten kovin heppoisesta käsitteestä ei liene kysymys. Käsite tai asia; abstrakti tai konkreettinen; onko liene niin väliä. Pömpeli. Ah ihana pömpeli. Kun katosta valuu valkoista hunajaa, ja sokerikuorrute täyttää kirjaimia, silloin pömpeli olisi paikallaan. Vaan joskus jotkut halajavat pömpeliä ihan vain sen haluamisen tähden. Kummallista touhua tuo pömpelöinti. Mistähän lie sitten pömpeleitä tai pömpelöitä löytynee? Tähän kysymysmerkkiin miltei olisi hyvä lopettaa, sillä onko lie tuohon asiaan yksiselitteistä ja selkeää vastausta olemassakaan. Jos satut löytämään pömpelin, on täysin varmaa, että samasta tilanteesta samoissa puitteissa sitä ei tule uudestaan kovin helposti löytymään. Jos taas etsit pömpeliä, niin aika ...

  Tuonpuoleisesta kuului sanomia. Kalsan Sanomat, vai kalvan, vai kalvatut, vai kaivatut, no yhtä kaikki. Sanomia silti.  Sieltä kuului, ettei missään ole paikkaa missä olla siltä kuului, ettei olemassa ole jotain sellaista, mikä ei olisi eikä sitä voida pois viedä olemattomalta. Sieltä kuului, että kaikki on vain unta Sieltä kuului, ettei uni ole olemassa missään Sieltä kuului, että uni on ainoa Sieltä kuului kaikenlaista hölynpölyä, johon en enää osannut ottaa kantaa, koska olin jostain syystä päättänyt kantojani alkaa kasvattamaan. Oliko lienee vihoviimeisen turha teko tuo, sitä ei tiedä ja tietämättömäksi jääkin lie. Hörppy. Kalsojen maasta, kalsareita ei ainakaan tarvittu. Siellä kuulemma lämmintä. Lämmintä lienee, lienee vaan niin voisi ajatella tai olla ajattelematta miten lienee ikinä kuka sen tiennee. Onpas jotenkin rasittava tämä nykyinen asento ja näppis. Jotenkin superhuono kirjoittamiselle, väittäisin ehkä. Ehkäpä. ehkä ehkä monen ylipyyhityn ehkän ja Ehkän jälkee...

 19.31 Lasi lämpöä, ei enempää. Sen haluan painottaa, ennenkuin liikaa johtopäätöksiä herää. Hetken verran ihmeissään mies mietteissään  kirjastonsa lehtisaleissa istuissaan Kas kummallisia sattumia luo maailma tarkasteltavaksi.  Kera lehden hän istuskeli. Istuskeli ja Tieteen Kuva -maailmaa ihmetteli. Välillä tarkasteltiin kyllä mikrobittejä ja välillä tekniikan avaraa maailmaa. Vaan artikkeli punaviinistä sekin kiinnosti. Kuinka polyfenolit ja vastaavat suovat kuitenkin suojaansa, kuinka kehon mikrobit astelevat kirkkain mielin ja asettuvat yhteiseen rintamaan niin hienon olemassaolon puolesta. Tai ehkä se oli tämän kirjoittajan pienimuotoinen dramatisointi. Yhtä kaikki. Punaviini ja sen olemassaolo oli sillä artikkelilla tuettu. Kirjoittaja, eli tarinan kokija siis, istuskeli ja ihmetteli. Mutta ihmettelynsä lomassa päätyi valitsemaan lähitulevaisuuden toimeksi punaisen viinin ostamisen yläkerran sen mahdollistavasta vaihdon välineiden käyttämisen mahdollistajasta. Ah,...

  Bädäm.  Niin se iski.  No mikä niin? Ihmetyttää vallan No hyvän tähen sentään. Totuus. Mikä totuus? Kait tässä on totuuksia ollu tuhansia matkan varrella, eikä yhestäkään ole tarvinnu sen kummemmin numeroa tehä. Onko ne ollu oikeita totuuksia? No miten oikean totuuden määrittelet? Noo, sellanen totuus, mikä on selvästiki totta. Niin niin, mutta kuka sen toden määrittää? Sinä, jumala vaiko joku muu kuvitteellinen olento? Häh, vertaatko minua kuvitteelliseksi olennoksi? No lue siitä, itsepä sitten totuutes kuitenkin määrittelet ja minun totuus saattaa olla toinen. Voi hyvänen aika, eipä taas tämäkään ollu helppoa. Eikö voitas vaan sopia, että on yks joku universaali totuus, josta voitas kaikki olla täysin samaa mieltä, sen jälkeen tehdä siitä uskonto, valtio, perhe ja kaikki muutkin hallinnolliset järjestelmät. Josko tämä hulluus vähän laantuisi. Vai laantuisiko? Entä jos tuollainen monogamia vain ruokkisi lisää kaikkea hulluutta? Entä jos olisi tarpeen alkaa tekemään ihm...

 0.11 Kello. Armoton sointi. Ja aikaansaanti. Ja tyhjyys. Huutava tyhjyys seinien sisä- ja ulkopuolella. Itsestäänselvyytenä tämä elämän elo. Vaikkei kait niinkään pitäisi olla. Minne laittaa jalkansa, minne sanoa sanansa kenen korvat pystyvät kuulemaan ja kenen torjumaan Sanoja. Vi***ti sanoja ja niiden seassa jokin oletettu merkitys oletettu ja otaksuttu.  Ulkona molekyylien liike hidastuu tähtitaivaan kantta hioo miljoonat kimaltavat timantit kuun sirppi leikkaa terävää ilmaa Jossakin voisi otaksua suden ulvovan ja adrenaliinin juoksevan täällä vesi juoksee juoksee kurkustani alas juoksee putkissa ja viemäreissä Afrikassa se ei niin tee etuoikeutettua elämää ja Afrikan henget pyytävät lapsilleen apua Istun tässä ja olen. Sormeni hakkaavat hitaasti näppäimistöä. Olemani sanoma itselleni on olla. Vaan en kykene sitä hyväksymään. Tarvitsen jotain. Jotain. jotain. En edes tiedä mitä. Tarvitsen kokemuksen olla tarpeeksi ja onnistunut täyttämään omat toiveeni.  Kuu leikkii t...

12.18  Aamujen tuskallinen totuus on joskus olla aika sanattomia ja miksei sanomattomiaki. Ne sellaiset normaalit sana-yhteydet ovat vielä yöllisen defraggauksen jälkeen hieman hakusessa ja uusiakin yhteyksiä on voinut syntyä. On siis oikeastaan synnytty uudelleen, näin löyhästi aasinsiltaa viritellen ensimmäiseen tekstiin, tai muodostaen, jos ei ihan tietoisesti taajuuksia virittäen. Uudelleen syntymän oma totuutensa piilee sen mystisyydessä ja lupaavassa ajatuksessa, joka on syrjäyttänyt itsensä kuoleman. Katsoessani ikkunasta ulos, jotenkin eilinen päivä tuntuukin unelta ja tämän päivän valot ovat viehkeitä leikkiessään kuuraisissa puissa ja valkeassa maassa. Ehkä eilinen oli unta, tai jonkun toisen elämää ja tänään olen syntynyt uudelleen.  Jännää leikkiä käsitteillä, vaan missä menee todellisuuden ja totuuden raja? Mihin täällä saa uskoa ja mihin ei ilman että älyvapaa älykköraati päättää kritiikin olevan ainoa oikea lähestymistapa? Tai jos nuori nainen, olkoon vaikka pää...

  Itsenäisyyden ja vartin miehen syntymään kuvastava päivä tässä elämän virran varrella on juuri tänään. Itsenäisyys kumpuaa monista suunnista, vaan tänään se kumpuaa Suomi-neidon olemuksesta. Kun aikoinaan tälle maalle soivat armollisesti suuremmat sen itsenäisyytensä ja siitä varmaan välillä hieman kiisteltiinkin, niin ollaan päästy jo tähän päivään asti, jossa Suomi-neito ei ole varmastikaan suurta pettymystä vanhemmilleen saanut aikaiseksi. Kaikenlaisia kasvunkipuja kuuluu aina matkaan, vaan niistä on aina selvitty, ja pystytty pitämään matka suhteellisen sivistyneenä. Siitä iso kunnia kaikelle sille vaivannäölle ja uskolle, mitä ovat aiemmat nähneet ja tehneet tässä maassa. Nyt ja tämä päivä seikkailee ihan ihmeellisten haasteiden parissa aika ajoin. Ollaan siellä ja täällä ja ihmetellään, kuinka voitais olla tuolla, kun ei jo ennestään monialainen oleminen meinaa riittää. Täällähän silti ollaan ja pärjätään ihan hyvinkin. Koulutus on onnistuttu pitämään kasassa ja se on kyllä...