Miltä näyttää 15 minuutin ahdistus.

 0.11

Kello. Armoton sointi. Ja aikaansaanti. Ja tyhjyys. Huutava tyhjyys seinien sisä- ja ulkopuolella.

Itsestäänselvyytenä tämä elämän elo. Vaikkei kait niinkään pitäisi olla.

Minne laittaa jalkansa, minne sanoa sanansa

kenen korvat pystyvät kuulemaan

ja kenen torjumaan

Sanoja. Vi***ti sanoja ja niiden seassa jokin oletettu merkitys

oletettu ja otaksuttu. 


Ulkona molekyylien liike hidastuu

tähtitaivaan kantta hioo miljoonat kimaltavat timantit

kuun sirppi leikkaa terävää ilmaa

Jossakin voisi otaksua suden ulvovan ja adrenaliinin juoksevan


täällä vesi juoksee

juoksee kurkustani alas

juoksee putkissa ja viemäreissä

Afrikassa se ei niin tee

etuoikeutettua elämää ja Afrikan henget pyytävät lapsilleen apua


Istun tässä ja olen. Sormeni hakkaavat hitaasti näppäimistöä. Olemani sanoma itselleni on olla. Vaan en kykene sitä hyväksymään. Tarvitsen jotain. Jotain. jotain. En edes tiedä mitä. Tarvitsen kokemuksen olla tarpeeksi ja onnistunut täyttämään omat toiveeni. 


Kuu leikkii taivaalla

toisaalla se on ylösalaisin ja täällä sivuttain

Vaan jos olen toisaalla täällä ja täällä toisaalla

niin onko myöskin tuo käsite täysin toinen

Eli täällä eli toisaalla olisi kuu siis väärinpäin 

ja siellä toisaalla eli täällä olisikin kuu ihan juuri niinkuin sen pitääkin olla

eli gondolin lailla matkata läpi taivaan meren


Istun taas tässä ja olen. Sormeni koskettelevat näppäimistöä, hakkaavat backspacea ja tekevät jokaiseen sanaan ainakin yhden virheen. No joka kolmanteen ainakin. Toivotaan, että virhemarginaali ei pääse ainakaan kasvamaan. Jos nyt käsitin tähän hetkeen virhemarginaalin oikein ilman googlen apua. 


Tampere. -22 ja selkeää. klo 0.22 


Viisi ainokaista poikaa

ne viisi poikaa 

syntymässä uudelleen ja uudelleen

missä ja tuolla

missä ja tuolla


viisi poikaa 

vaan keitä he ovat

miksi heidät mainitaan, eikä viittä tyttöä. Tai viittä henkilöä. Tai viittä. 


Viisi ainokaista

ne viisi

syntymässä uudelleen ja uudelleen

tähteni sakarat 

kymmenet käskyt jaettuna puoliksi 

ne viisi lentämässä läpi taivaan 

halkomassa aika-avaruuden ikkunaa matkallaan

kohti parempaa


viisi. 

viisi.


viisi


Niin hiljaisuus saattelee tähtitaivaan lepoon

viisitoista minuuttia saattelee käsi kädessä toisiaan

viisi toistaa 

viisitoista.


loppu


0.26

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ehkä

Monenlaisia syntymiä