Punaviinivirta

 19.31

Lasi lämpöä, ei enempää. Sen haluan painottaa, ennenkuin liikaa johtopäätöksiä herää.


Hetken verran ihmeissään mies mietteissään 

kirjastonsa lehtisaleissa istuissaan

Kas kummallisia sattumia luo maailma tarkasteltavaksi. 

Kera lehden hän istuskeli. Istuskeli ja Tieteen Kuva -maailmaa ihmetteli. Välillä tarkasteltiin kyllä mikrobittejä ja välillä tekniikan avaraa maailmaa. Vaan artikkeli punaviinistä sekin kiinnosti. Kuinka polyfenolit ja vastaavat suovat kuitenkin suojaansa, kuinka kehon mikrobit astelevat kirkkain mielin ja asettuvat yhteiseen rintamaan niin hienon olemassaolon puolesta. Tai ehkä se oli tämän kirjoittajan pienimuotoinen dramatisointi. Yhtä kaikki. Punaviini ja sen olemassaolo oli sillä artikkelilla tuettu.


Kirjoittaja, eli tarinan kokija siis, istuskeli ja ihmetteli. Mutta ihmettelynsä lomassa päätyi valitsemaan lähitulevaisuuden toimeksi punaisen viinin ostamisen yläkerran sen mahdollistavasta vaihdon välineiden käyttämisen mahdollistajasta. Ah, siis pähkinät tuli vielä purtua viimeisiltä sivuiltaan, ja sitten ylös ja kävelemään. 


Matkalla kohti ovea istui jokin hieman töyssyinen nuori herra avaruuspenkissä. Ja ovelta käveli armada securitasta. Nuoren miehen matkassa istui lattialla pullo punaista viiniä. Esillä, ei piilossa, kaikkien nähtävillä. Nuori herra istui, ja oli vain. Jotenkin hämmentävää. 


Tahtotilani oli selkeä, saada punaviinipullo. Mitä kummaa? Rakkaudesta tämä maailma pyörii, miksi nuori herra siis olikin tuonut pullonsa alakertaan ja siihen jäänyt. Eikä tehnyt elettäkään vartijoiden tuloon. Mikä tai kuka tai miksi? Uskoako sattumiin? 

Kuitatako kaikki sillä, että siinäpä huonotapainen kaveri, kun omin luvin tuollaisia ottelee ja jatkaa elämäänsä. 

Miksi kummassa nuori herra töyssyinen oli päätynyt pullon alas tuomaan? Rakkaudesta kaikki pyörii. 


Kirjoittaja jäi tätä sydän pamppaillen miettimään ja suruissaan totesi itselleen, ettei hänellä ole keinoja tilanteen menoa millään tavoin luotsia raiteillaan; junilla on taipumuksensa kulkea raiteiden suuntaan. Rakkaus, silti, miksi rakkaus saa irtoamaan liitoksistaan ja miksi rakkaus saa tapahtumaan ja miksi rakkaus on se, joka lopulta satuttaa? 


Rakkauden aalto

punainen helmivene matkallaan lipuen


niihin sanoihin ajan kulku 15 minuutin sisällä pysähtyi ja kaikki oleva siellä jäi olevaksi. Kaikki ennen ja jälkeen tapahtuvat, eikä niistä tiedä tässä palassa kukaan sen enempää. 


Loppu

19.47

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miltä näyttää 15 minuutin ahdistus.

 0.11 Kello. Armoton sointi. Ja aikaansaanti. Ja tyhjyys. Huutava tyhjyys seinien sisä- ja ulkopuolella. Itsestäänselvyytenä tämä elämän elo. Vaikkei kait niinkään pitäisi olla. Minne laittaa jalkansa, minne sanoa sanansa kenen korvat pystyvät kuulemaan ja kenen torjumaan Sanoja. Vi***ti sanoja ja niiden seassa jokin oletettu merkitys oletettu ja otaksuttu.  Ulkona molekyylien liike hidastuu tähtitaivaan kantta hioo miljoonat kimaltavat timantit kuun sirppi leikkaa terävää ilmaa Jossakin voisi otaksua suden ulvovan ja adrenaliinin juoksevan täällä vesi juoksee juoksee kurkustani alas juoksee putkissa ja viemäreissä Afrikassa se ei niin tee etuoikeutettua elämää ja Afrikan henget pyytävät lapsilleen apua Istun tässä ja olen. Sormeni hakkaavat hitaasti näppäimistöä. Olemani sanoma itselleni on olla. Vaan en kykene sitä hyväksymään. Tarvitsen jotain. Jotain. jotain. En edes tiedä mitä. Tarvitsen kokemuksen olla tarpeeksi ja onnistunut täyttämään omat toiveeni.  Kuu leikkii t...
Lue lisää

Ehkä

  Tuonpuoleisesta kuului sanomia. Kalsan Sanomat, vai kalvan, vai kalvatut, vai kaivatut, no yhtä kaikki. Sanomia silti.  Sieltä kuului, ettei missään ole paikkaa missä olla siltä kuului, ettei olemassa ole jotain sellaista, mikä ei olisi eikä sitä voida pois viedä olemattomalta. Sieltä kuului, että kaikki on vain unta Sieltä kuului, ettei uni ole olemassa missään Sieltä kuului, että uni on ainoa Sieltä kuului kaikenlaista hölynpölyä, johon en enää osannut ottaa kantaa, koska olin jostain syystä päättänyt kantojani alkaa kasvattamaan. Oliko lienee vihoviimeisen turha teko tuo, sitä ei tiedä ja tietämättömäksi jääkin lie. Hörppy. Kalsojen maasta, kalsareita ei ainakaan tarvittu. Siellä kuulemma lämmintä. Lämmintä lienee, lienee vaan niin voisi ajatella tai olla ajattelematta miten lienee ikinä kuka sen tiennee. Onpas jotenkin rasittava tämä nykyinen asento ja näppis. Jotenkin superhuono kirjoittamiselle, väittäisin ehkä. Ehkäpä. ehkä ehkä monen ylipyyhityn ehkän ja Ehkän jälkee...
Lue lisää

Monenlaisia syntymiä

  Itsenäisyyden ja vartin miehen syntymään kuvastava päivä tässä elämän virran varrella on juuri tänään. Itsenäisyys kumpuaa monista suunnista, vaan tänään se kumpuaa Suomi-neidon olemuksesta. Kun aikoinaan tälle maalle soivat armollisesti suuremmat sen itsenäisyytensä ja siitä varmaan välillä hieman kiisteltiinkin, niin ollaan päästy jo tähän päivään asti, jossa Suomi-neito ei ole varmastikaan suurta pettymystä vanhemmilleen saanut aikaiseksi. Kaikenlaisia kasvunkipuja kuuluu aina matkaan, vaan niistä on aina selvitty, ja pystytty pitämään matka suhteellisen sivistyneenä. Siitä iso kunnia kaikelle sille vaivannäölle ja uskolle, mitä ovat aiemmat nähneet ja tehneet tässä maassa. Nyt ja tämä päivä seikkailee ihan ihmeellisten haasteiden parissa aika ajoin. Ollaan siellä ja täällä ja ihmetellään, kuinka voitais olla tuolla, kun ei jo ennestään monialainen oleminen meinaa riittää. Täällähän silti ollaan ja pärjätään ihan hyvinkin. Koulutus on onnistuttu pitämään kasassa ja se on kyllä...
Lue lisää