Vuoropuhelu

 Bädäm.

 Niin se iski. 

No mikä niin? Ihmetyttää vallan

No hyvän tähen sentään. Totuus.

Mikä totuus? Kait tässä on totuuksia ollu tuhansia matkan varrella, eikä yhestäkään ole tarvinnu sen kummemmin numeroa tehä.

Onko ne ollu oikeita totuuksia?

No miten oikean totuuden määrittelet?

Noo, sellanen totuus, mikä on selvästiki totta.

Niin niin, mutta kuka sen toden määrittää? Sinä, jumala vaiko joku muu kuvitteellinen olento?

Häh, vertaatko minua kuvitteelliseksi olennoksi?

No lue siitä, itsepä sitten totuutes kuitenkin määrittelet ja minun totuus saattaa olla toinen.

Voi hyvänen aika, eipä taas tämäkään ollu helppoa. Eikö voitas vaan sopia, että on yks joku universaali totuus, josta voitas kaikki olla täysin samaa mieltä, sen jälkeen tehdä siitä uskonto, valtio, perhe ja kaikki muutkin hallinnolliset järjestelmät. Josko tämä hulluus vähän laantuisi.

Vai laantuisiko? Entä jos tuollainen monogamia vain ruokkisi lisää kaikkea hulluutta? Entä jos olisi tarpeen alkaa tekemään ihmisuhreja universaalille totuudelle sen lepyttämiseksi, kun oltas aikamme istuttu samojen seinien sisällä näkemättä päivänvaloa?

No, eikös tuo nyt ole vähän kärjistystä…

Mitä kärjistystä? Ite olet kärjistynyt, kun siinä jotenkin tahdot vain tunkeutua totuuteen ja tulla sen sisälle.

Hääh. Mistä nyt tuulee? Mikä tuo nyt on? Vedit hatusta jotain ihan utopistista mielenulostetta. Kuuluuko tuo nyt jotenkin tähän keskusteluun?

No tätä voitaisiin miettiä. Onko karhuilla turkkia tai syövätkö possut, niin, mitäs ne nyt ei muka söis. Vähä niinkuin ihmisetkin. Samanlaisia sikolättiotuksia. Tosin possu ei varmaan olis, jos ei ihminen sitä sellaisena pitäis. 

Nyt täällä kävelee jo possuja näiden aitojen sisällä. Eikö tässä ole enää mitään tolkkua? Voisitko kertoa, missä se punainen lanka on?

Lanka, mitä sinä sillä? Sulla ei ole edes punaisia vaatteita, muuta kuin ne bokserit. Ja niitä et tule varmasti neulomaan, vaikka niihin reikä tuliski. Niin että keltähän täällä on langat hukassa.

Nyt sanoisin, että tällä keskustelulla ei ole enää minkäänlaisia perustuksia. Niistä on jotenkin kaikonnut kaikki aines ajan tuuliin. Tai oikeastaan, vähän vaikuttaa, että joku teki ne kuivasta hiekasta, ja ne vain valuivat takaisin maaksi.

Jaaha. Vai talonrakennushommia. Kuka täysijärkinen sellaisiinkin ny alkaa. On se herranen aika kumma. Aikaa ja vaivaa ja kaikkea saadakseen asumismuodon, joka on ympäristöä kuormittavampi kaikin puolin verrattuna esimerkiksi tällaiseen kerrostalo-kaksioon. 

No mitä sitten? Pitääkö tässä tosiaan maata paikallaan seuraava 50 vuotta ja kuolla onnellisena, kun ei edes koettanut tehdä mitään? Tai että kaikki tekeminen vaikutti lopulta pettymykseltä. Tai että yleensäkin pettymykset ovat vain jatkuva ainoa totuttu elämäntapa. Niistäkö ei sitten voi millään irtaantua ja jotenkin kasvaa ulos? Joo, lähetään tekemään tästä elämästä pettymyksien via dolorosa. Sillähä sitä sitten voi vanhana muistella, kuinka ei ollu hauskaa tuolloinkaan.

Öö, oletko varma, että nämä asiat edes kuuluvat tähän keskusteluun. Eikö näitä voisi käydä läpi esimerkiksi terapiassa? Tai jossain vastaavassa?

Hei sori ny vaan, mutta aika alkaa loppumaan. Täytyy lopetella. Mut oli ihan mielenkiintosta jutella. 

Täh. Nytkö sitten lopetat?

Kyllä. Täytyy mennä. Mutta palataan. Kaikkea hyvää sinulle!

No ok. Kaikkea hyvää sinullekin!

Moikka

Moikka.