Ehkä

 Tuonpuoleisesta kuului sanomia. Kalsan Sanomat, vai kalvan, vai kalvatut, vai kaivatut, no yhtä kaikki. Sanomia silti. 

Sieltä kuului, ettei missään ole paikkaa missä olla

siltä kuului, ettei olemassa ole jotain sellaista, mikä ei olisi eikä sitä voida pois viedä olemattomalta.

Sieltä kuului, että kaikki on vain unta

Sieltä kuului, ettei uni ole olemassa missään

Sieltä kuului, että uni on ainoa

Sieltä kuului kaikenlaista hölynpölyä, johon en enää osannut ottaa kantaa, koska olin jostain syystä päättänyt kantojani alkaa kasvattamaan. Oliko lienee vihoviimeisen turha teko tuo, sitä ei tiedä ja tietämättömäksi jääkin lie. Hörppy.

Kalsojen maasta, kalsareita ei ainakaan tarvittu. Siellä kuulemma lämmintä. Lämmintä lienee, lienee vaan niin voisi ajatella tai olla ajattelematta miten lienee ikinä kuka sen tiennee.

Onpas jotenkin rasittava tämä nykyinen asento ja näppis. Jotenkin superhuono kirjoittamiselle, väittäisin ehkä. Ehkäpä.

ehkä

ehkä

monen ylipyyhityn ehkän ja Ehkän jälkeen jäi ja ilmaantui siis kaksi ehkää, ei yhtään Ehkää. Mistä lienee moinen päätös syntynyt tämän tekstin luojalla tai luojalla ylipäätään, josko hän ehkä opastaisi tuon tekstin luojan sormia toimimaan sellaisissa ajatusvirroissa, joista voisi ehkä saada jotain irti. Ehkä, tai sitten ehkä ei tai ehkä kyllä tai ehkä jotain tai ehkä vain. Mistä sen tietää. 

Tietääkö sitä kenties koskaan tai koskaan tai koskaan tai koskaan. Onko unelmat unelmia ja tapahtuvatko ne ikinä ja onko niissä oikeasti mitään tavoittelemisen arvoista? Unelmat elävät, kuolevat, muuttuvat, suuttuvat ja kaikkea, siis elämä. Mutta onko unelma elää onnellista elämää sekin siis unelma ja vain illuusiota, mihin ei pääse perille tai käsiksi kuin harvat ja valitut toisten pyristellessä virtaa vastaan kaikki voimansa käyttäen. 

Resurssit on tärkeitä. Erittäin tärkeitä. Miksi, no siksi saatana. Koska kukaan ei kuitenkaan tule munallansa saamaan sellaista paikkaa elämässä, mikä olisi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvältä ja oikealta tuntuva. Ja kannattaisi panostaa sellaisiin asioihin, mitkä tarkoittavat ja merkitsevät tässä elämässä jotakin. Mitä ne sitten ikinä lienevätkään. Ketä ne sitten lienevätkään ja miksi ja milloin. Kuuluneeko kenties edes minulle, tämäkään luritus, luoja tietää. 

Haluaisin silti pillua. Onpas tuo jotenkin kömpelöä. siinä pitäisi olla enemmän jotain glamouria ja estetiikkaa ja sitä eleganssiakin; tuollaisenaan vaikuttaisi melko brutaalilta sanomalta. Saisinko sen sanoa jollekin jollekulle? Lieneekö siinä mitään järkeä. Ehkä asia tapahtuisi ja siitä seuraamukset olisivat omantunnon seuraamuksia, jos ei tapahtuisi, niin seuraamuksensa olisivat silläkin. Siis, mikä lienee keinoksi? Luoja tietää, minä en tiedä selvästikään tuohon vastausta. 

Onko rakkaus, rakastelu jne, onko se jotenkin väärillä arvoilla kulkeva? Kyselen tässä kaverin puolesta… 

Ohhoh, Aikakin kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan. Vartista on jäljellä vajaa kaksi minuuttia. KLuinka sen käytän mahdollisimman hyvin. Olenko vain kirjoittamatta vai kirjoitanko kuin helvetin esikartano olisi perässäni? 

Mussiikista löytää sanomaa ja jotain mukavaa. Kulkeako sellaista polkua kenties. Vaiko toisenlaista. Vaiko tuollaista vaiko tällaista. Aika